Inka

How does it sound to be in a space alone without much stimulation, feeling slightly uncomfortable and even slightly bored?

This piece challenges its audience to accept those feelings, not to fight against them. Through this acceptance, it is possible to enter a new space together where doing less, being vulnerable and incomplete, is the way to freedom and finding peace within. Take this time for yourself and for your thoughts, have a pause in this hectic world. Just enjoy, look around and see all the colours of nature. 

“For me it has always been a challenge to do less. I’m used to working with high tempo performances and I’ve always felt rather intimidated by empty moments.  I wanted to give both myself and the audience the possibility to accept that a slow tempo can be very comforting and just as interesting as a fast pace. Nowadays we are often surrounded by a high stimulation of our environment: people, sounds, various activities and tasks. Our ability to focus is decreasing; I notice myself that I can’t focus for a long time unless something is highly stimulating. 

 

To get there, I decided to film the piece at 5am when the world is still very slow and calm. There is something very magical and primitive about these first minutes of the day. Most of us are still asleep, but nature is wide awake. I wanted to create a place with very few stimulations: a white room with nothing much in it, only music to calm yourself down and to take a moment for yourself.

 

The only times when I can really focus for a long time is being on my trapeze: time slows down and I get lost in being upside down. Same with music: it’s a moment to explore endlessly and that’s how I ended up to compose the song to this piece that is called ‘Huomen’ (‘Morning’), played with Kantele, a traditional Finnish instrument. That is the harmonic combination of the two resources in my life: being in nature and being with my trapeze.” - Inka Pehkonen

Miltä kuulostaisi olla tilassa yksin, jossa ulkoiset ärsykkeet ovat hyvin vähäisiä ja tunnet olosi hiukan epämukavaksi ja ehkä jopa aavistuksen tylsistyneeksi? Teos haastaa yleisönsä hyväksymään kaikki nämä tunteet ja halun taistella niitä vastaan. Hyväksymisen kautta saavutamme mielentilan, jossa on hyväksyttävää tehdä vähemmän, olla haavoittuvainen ja epätäydellinen ja antaa tilan kuunnella omaa sisäistä ääntään. Ota tämä hetki itsellesi ja omille ajatuksillesi, ota tauko tästä hektisestä maailmasta, katsele ympärillesi ja nauti.

”Olen aina kokenut hankalaksi tehdä vähemmän ja hidasta liikettä. Nopea rytmi, vahva tempo ja tekeminen on tuntunut helpolta ja kotoisalta. Olen usein jopa piiloutunut isojen temppujen ja tekemisen taakse, sillä jos tekeminen on lian hidasta olen kokenut oloni epämukavaksi ja jopa alastomaksi yleisön edessä. Nykyajan yhteiskuntamme rytmi on nopeaa ja tylsyydelle ja pysähtymiselle ei ole samalla tavalla tilaa tai aikaa. Olemme jatkuvasti menossa pää kolmantena jalkana ja tästä oravanpyörästä irti päästäminen on hankalaa ja joskus jopa mahdotonta. 

Tässä teoksessa halusinkin luoda tilan, jossa on hyväksyttyä tehdä vähemmän, olla näin haavoittuvaisempi ja epätäydellinen. Halusin haastaa samalla itseäni mutta myös yleisöä hyväksymään sen, että hidas liike ja toiminta voi olla hyvinkin lohduttavaa, kaunista ja silti mielenkiintoista. Saadakseni luotua oikeanlaisen ilmapiirin, halusin kuvata teoksen auringonnousussa, jolloin aamun kaste ei ole vielä laskeutunut. Näissä aamun ensimmäisissä minuuteissa, kun aurinko nousee ja luonto herää eloon, on jotain todella maagista ja pysähdyttävää. Suurin osa ihmisistä nukkuu edelleen mutta luonto ja sen elämä on jo täydessä touhussa. 

 

Halusin tässä teoksessa luoda tilan, jossa ulkopuolelta tuleva stimulaatio on hyvin vähäistä ja jossa jokainen saa luvan ottaa aikaa itselleen ja ajatuksilleen. Nykyään keskittymiskykymme on hyvin lyhytkestoista ja olen huomannut omassa elämässäni, että keskittymiskykyni on hyvinkin herkässä arjen pienemmissäkin asioissa. Olen kuitenkin löytänyt asioita, joihin jaksan keskittyä loputtomiin. Toinen on trapetsini, toinen on musiikki: niissä aika muuttaa muotoaan ja hidastuu ja lopulta katoaa. Yhtenä tälläisena hetkenä syntyi kappale ‘Huomen’, jonka soitan 37-kielisellä kanteleella teoksen alussa. ” Inka

 

Creative team

Circus artist: Inka Pehkonen

 

The premiere: June, 2020

  • Facebook - Black Circle
  • Instagram - Black Circle
  • Vimeo - Black Circle
  • Twitter - Black Circle

CONTACT: INFO@AGITCIRK.COM  

PHONE: (+358)505748648

© 2005 AGIT-CIRK